tyrnava-0455.jpg

Etusivu / Ajankohtaista / Blogit / Voisiko tämän tehdä toisin

Voisiko tämän tehdä toisin

19.1.2016 - Jouni Kurkela
jouni_blogi.jpg

Päiväkodissa on alkamassa päivän kohokohta - ulkoleikkihetki. Kuravaatetta vedetään ylle ja saappaita jalkaan. Tunnelma on energinen ja intoa tulvillaan. Ulkovaatteisiin sonnustautunut Oskari (nimi muutettu) ei kuitenkaan valmistaudu ulkoleikkihetkeen. Toimintaterapeutti on saapunut antamaan ohjaustaan Oskarille. Yhdessä he moikkaavat tutuille hoitajille ja kävelevät käsi kädessä päiväkodin postista ulos.

Suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän ansioksi on luettava se, että Oskarin kaltaisten pientenkin lasten osalta kyetään tunnistamaan tekijät, mihin kannattaa pyrkiä vaikuttamaan erilaisilla tukitoimilla. Tutkitusti on osoitettu, että mitä varhaisemmassa vaiheessa oire tunnistetaan ja siihen puututaan, sitä pienemmillä henkisillä vaurioilla ja taloudellisilla kustannuksilla selvitään tulevina vuosina. Vielä meillä on kehitettävää siinä, että osaisimme ennakoida mahdolliset riskitekijät oireiden takana. Ihanne olisi, että oireilua ei edes syntyisi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on kehittänyt Toimiva lapsi ja perhe – mallia perheiden tueksi. Tavoitteena siinä on lasten pahoinvointiin reagoimisen sijasta kehittää menetelmää lasten hyvinvoinnin tukemiseen. Keskeistä siinä on lasta suojaavien tekijöiden vahvistaminen tilanteessa, missä perhettä on kohdannut jokin kriisi. Sillä ei ole suurtakaan merkitystä, tuleeko tuo suojaavan tekijän vahvistaminen kunnan järjestämän palvelun vai vapaa-aikana kolmannen sektorin tai muun lähiyhteisön toimesta. 2013 Pohjois-Pohjanmaan liitto lähti aktiivisesti jalkauttamaan tätä Lapset puheeksi – menetelmänä alueellamme. Muutamia tyrnäväläisiä varhaiskasvattajia, opettajia sekä sosiaali- ja terveyspuolen henkilöitä on koulutuettu tämän LP - menetelmän edelleen kouluttajiksi kunnassa. KASTE – ohjelman (kansallinen sosiaali- ja terveysministeriön ohjelma) puitteissa nämä henkilöt ovat kouluttaneet Tyrnävän kunnan toimijoita tämän menetelmän käyttämiseen. Lapsen huoltajana sinulla on oikeus kysyä tätä lapsesi tai nuoresi lähikasvattajalta tai opettajalta.

SoTe -johtajan kanssa olemme pohtineet yhteistä työsarkaamme vertaamalla sitä Talvivaaran sakka-altaan vuotoon. Kun Lumijoessa kalat alkoivat haukkoa henkeä ja uida vatsapuoli taivasta kohden, ELY:n ympäristö ja vesiviranomaiset aloittivat tutkimukset veden laadusta. Kun me SoTe:ssa ja sivistyksessä kohtaamme oireilevan lapsen tai nuoren, me toimimme toisin. Meillä on suuri kiusaus poimia hänet erilleen kasvuympäristöstään, ”huljutella puhtaassa vedessä pienessä altaassa” ja tämän jälkeen palauttaa takaisin siihen kasvuympäristöön, missä hän aiemmin jo vahvasti oireili. Hetken päästä me ihmettelemme, miksi toimenpiteet tehoavat niin heikosti.

Syksyllä 2015 meillä oli mahdollisuus kokeilla uudenlaista toimintatapaa. Yksi sosiaaliohjaaja jalkautui aidosti lasten kasvuympäristöön kouluun. Hän pääsi seuraamaan asiakastaan aidossa ympäristössä. Saattoi sopivasti ohjata lapsen kaveriporukkaa terveenpään käyttäytymiseen ja näin lasten kasvua tukemaan. Samalla hänellä oli mahdollisuus konsultoida lapsen opettajien ja muiden kasvatusammattilaisten kanssa asiakkaansa vuorovaikutukseen liittyvistä seikoista. Toiminta koettiin niin vaikuttavaksi, että sitä on laajennettu kolmeen päivään viikossa. Koulussa me kuitenkin kutsumme häntä kasvatusohjaajaksi. Tällaista toimintatapaa on kaivattu myös muille kouluille.

Tämän kokeilun rinnalla ja innoittamana erityisesti SoTe – puolella on pysähdytty miettimään omia vakiintuneita toimintatapoja. Eri alojen toimijat hallintorajat ylittäen ovat kokoontuneet yhteen teemalla ”lupa ajatella / tehdä toisin”. Alkuvuodesta 2016 teemoitamme nousseita ideoita ja tavoitteena on löytää uusia tapoja toimia. Tapoja missä lapsi/nuori/kuntalainen on toiminnan keskipisteessä ja hallinto mahdollistaa tuen. Rantaroustin koulu ja avoin oppimisympäristö tulevat luomaan aidosti sellaiset puitteet, että toimintakulttuurin ja ajattelutapojen on pakko muuttua. Uskallan väittää, että kun syksyllä 2017 oppilaat siirtyvät uuteen kouluun ja toivon mukaan myös kuntalaiset pääsevät perunamarkkinoiden yhteydessä tutustumaan uusiin tiloihin, harva tunnistaa olevansa koulussa. Ei löydy käytäviä ei luokkia pulpeteista puhumattakaan. Silloin ollaankin oppimisympäristössä. Toivottavasti uusi oppimisympäristö houkuttaa myös muita kuin opetushenkilöstöä toimimaan samoissa tiloissa lasten aidossa kasvuympäristössä. Kyse on ensisijassa asenteesta ja uskalluksesta heittäytyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Oskari palaa päiväkodin portista toimintaterapeutin kanssa tuttujen hoitajien luo. Toimintaterapeutti ammattiylpeyttä tuntien kertoo, kuinka he Oskarin kanssa kävivät viereisellä leikkikentällä harjoittelemassa ryhmässä leikkimistä. ”Oskari on edistynyt hienosti.”


‹ Kaikki