tyrnävä-0455.jpg

Etusivu / Historiaa

Historiaa

Alue ennen

Noin 3000 vuotta sitten suurin osa Tyrnävää oli jääkauden jäljiltä veden alla. Silloin meri ulottui ”Tyrnävänlahtena” aina Muhoksen Pyhäkoskelle saakka. Oulujoen vesistön vedet laskivat myös Tyrnävän kautta mereen. Noin 2500 vuotta sitten, maan hiljalleen kohotessa, tuo virtaama lakkasi ja lakeuden alue rauhoittui matalaksi meren lahdeksi. Maan paljastuminen meren väistyessä vei vuosisatoja. Vesien tuoma liete kertyi syvällä olevan kalliopohjan päälle viljavaksi tasangoksi.

Tyrnävän muinaisjäännökset, Metelinkankaan jätinkirkko ja kolme kivilatomusta, sijaitsevat kunnan kaakkoiskulmalla Ängeslevän Ylipäässä. Kun Temmes liittyi Tyrnävään, saatiin samalta suunnalta muutama jätinkirkko ja kiviröykkiö lisää. Silloisen merenrannan tuntumaan rakennetut erilaiset kivilatomukset ovat todennäköisesti toimineet hylkeenpyytäjien ja kalastajien suojapaikkoina meren ahavaa vastaan. Esihistoriallisten kausien esinelöytöjä ei Tyrnävältä ole, mutta Temmekseltä on löydetty mm. varhaisesta asutuksesta kertova reenjalas.

Tyrnävän ja Ängeslevän jokivarret olivat aina 1500-luvun loppupuolelle saakka liminkalaisten metsästysmaita. 1550-luvulla Ängeslevälle asettuivat ensimmäiset veroluetteloissa mainitut asukkaat. Todennäköisesti heistä monet olivat ”Limingan emäkylän talojen nuoria vesoja”, kuten Jouko Vahtola Oulujokilaakson historiassaan toteaa. Tyrnävän jokivarsi sai ensimmäiset asukkaansa 1560-luvulla, omana kylänään Tyrnävä mainitaan ensi kerran vuonna 1581.

Vainolainen hävitti Ängeslevän aluetta jo 1590-luvulla, mutta erityisen julmaa venäläisten käytös koko Limingan pitäjän alueella oli Isonvihan vuosina 1714-1721: kirkkoherra Gisselkorsin luettelon mukaan (1721) murhattuja olisi ollut 2094 ja vankina Venäjälle vietyjä 454, joista tyrnäväläisiä 706 ja 165.

Emäseurakunnan osana

Tyrnävä oli kappeliseurakuntana Limingan yhteydessä 1650-luvulta vuoteen 1889, jolloin se sai itsenäisen seurakunnan aseman. Kuntana irtautuminen Limingasta tapahtui aikaisemmin ja oli emäseurakunnasta irrottautumista vaivattomampaa. Vuoden 1865 maalaiskuntien uuden kunnallishallintolain mukaan kappeliseurakunnista tulisi itsenäisiä kuntia; Limingan emäseurakunnan alueelle syntyi viisi kuntaa: Kempele, Liminka, Lumijoki, Temmes ja Tyrnävä. Vuoden 1867 tammikuussa aloittivat Tyrnävän kuntakokouksessa valitut ensimmäinen kunnallislautakunta ja kunnan esimies 3-vuotisen luottamustoimikautensa. Ajankohta ei ollut helppo, sillä meneillään olivat 1860-luvun katovuosien pahimmat kuolonvuodet.

Katovuosien opetuksia oli, että hallanaran viljan viljelyä kannattavampaa oli panostaa karjatalouteen. Navettoja suurennettiin, karjanjalostus kiinnosti, kylämeijereitä syntyi eri puolille kuntaa.

Tyrnävä 1900-luvulla

1900-luvun alussa osuustoiminta-aatteen innostamina tyrnäväläiset päättivät yhdistää voimansa osuusmeijerin aikaansaamiseksi kirkonkylään. Vuodesta 1906 alkoi Tyrnävän meijerin kasvu yhdeksi maamme tunnetuimmista meijereistä. Maitoa riitti niin voin kuin emmental-juustojen valmistukseen ja vientiin, mm. Englantiin. Meijerialueelle nousivat myös mylly ja saha sekä joen toiselle rannalle nahka- ja lapikastehdas. Yhdessä Osuuskaupan ja Pömilä-kahvilan kanssa meijerialue muodosti 1920- ja -30 -lukujen tyrnäväläisen elämänmenon vilkkaan keskuksen.

Venäjän vallankumousten jälkimainingeissa koettiin katkera sota (vuoden 1918 sota/vapaussota/kansalaissota/kapina), jonka syinä olleet vastakohtaisuudet eivät täällä kärjistyneet niin pahoiksi kuin etelässä. Myöhemmät sodat koettelivat tyrnäväläisiä siinä kuin koko kansaa. Tyrnävän kunnalliselämässä poliittiset vastakkainasettelut eivät ole sanottavasti haitanneet; lyhyen ajan 1940-luvun lopulla vasemmisto oli valtuustossa enemmistönä, muulloin maalaisliitto/keskusta on kantanut päävastuun kunnan päätöksistä.

Tyrnävä on aina ollut vahva maatalouspitäjä. Varsinkin 1920- ja 1930-luvuilla uutta peltoa raivattiin runsaasti, samalla karjamääriä lisättiin. Maataloutta alettiin koneistaa 1880-luvulta lähtien: hankittiin niitto- ja haravakone, puimakone, traktori, kylvökone, lypsykone, leikkuupuimuri, perunannostokone. Maatyöläiset siirtyivät koneiden tieltä töihin kaupunkiin. Tai meni toisinpäin: työväki halusi kaupunkiin, jolloin tilan töistä selviytymiseen oli hankittava koneita.

Tyrnävän meijerin tarina päättyi v. 1947, kun useimpien Tyrnävän tilojen maitoja alettiin kuljettaa osuusliike Valion suurmeijeriin Ouluun. Maitolavat ja Valion maitoautot kuuluivat kolmisenkymmentä vuotta oleellisena osana tyrnäväläiseen maisemaan. Maidon ylituotannon takia valtaosa tyrnäväläisistä maidontuottajista luopui 1980-luvun kuluessa karjastaan ja siirtyi viljan ja/tai perunan viljelijäksi. Tyrnävästä tuli todellinen perunapitäjä, kun valtion Siemenperunakeskus sijoitettiin kuntaan. Omalta osaltaan perunapitäjän mainetta lisäsi pottuviinatehtaan perustaminen jalostamaan ylijäämäperunasta ’Tyrnävän viinaa’ ja muita alan tuotteita.

Maalta- ja maastapaon vuosikymmeninä 1950- ja 1960-luvuilla Tyrnävän väkiluku laski huolestuttavasti. Aallonpohja saavutettiin v. 1975. Tuon vuosikymmenen lopulla alkanut kasvu on jatkunut tasaisena. Sijainti sopivan kaukana/lähellä Oulun kaupunkia on ollut Tyrnävän etu. Äkillinen nousu väkiluvussa tapahtui, kun vuosituhannen taittuessa temmesläiset päättivät liittyä Tyrnävään.

Kirjoittaja: FM Kyllikki Matinolli

Temmes –kirja ”Kautta sukupolvien”

Temmes –kirjan toimittamisesta vastaa toimikunta, johon kuuluvat Helvi Honka, Reino Karppinen, Paavo Mällinen, Erkki Pekkala ja Alpo Saksio sekä toimikuntaan kuuluva työvaliokunta, jonka jäseniä ovat Pasi Törmä pj., Meimi Eloniemi, Raimo Rusila, Heimo Saksio ja Hanna Littow. Toimikuntaan ovat kuuluneet myös edesmenneet Lauri Honka ja Pentti Koskela.

Kirja sisältää historiallisia tosiasioita, perimätietoa, kertomuksia Temmeksestä ja temmesläisistä.