Tyrnäväläiseltä Markuksen maatilalta kasvoi kansainvälinen vientiyritys Finpom

Kuva: Anu ja Heikki Markus kertovat, että tila lohkottiin 1900-luvun alkupuolella Heikin isoisoisälle sukutilasta, jota on tiettävästi viljelty 1700-luvulta saakka. Kuvassa oikealla Markusten sukutaulu, joka kertoo tilan tarinaa.

 

Heikki ja Anu Markuksen maatila Markkuun kylässä tunnetaan Tyrnävällä siemenperunoistaan ja ylämaankarjasta. Samalla se myös nivoutuu kiinteäksi osaksi paikallishistoriaa sekä Tyrnävän ja siemenperunan yhteistä tarinaa. Markuksen tila on yksi Tyrnävän osaamista -brändiä edustavista yrityksistä. 

 

Tilan tarina alkaa jo 1900-luvun alkupuolella, jolloin maa lohkottiin Heikin isoisoisälle suuresta sukutilasta, jota on tiettävästi viljelty jo 1700-luvulta saakka. Saman vuosisadan lopulta on alun perin myös Markuksien talon entisöity hirsitupa, jossa teemme haastattelua. 

 

Siemenperuna saapuu Tyrnävälle

Vuonna 1976 valtion siemenperunakeskus perustettiin Tyrnävälle pelastamaan kasvitautien vaivaamaa suomalaista perunantuotantoa. Uuden puhtaan siemenperunan kasvupaikaksi valikoitui tuolloin Tyrnävä, joka tarjosi erinomaiset olosuhteet tautivapaamman siemenperunan tuotantoon. Ennen tuota perunaa ei ollut juurikaan Tyrnävällä viljelty. 

 

Samana vuonna Heikin vanhempien Erkki ja Maire Markuksen tilalla kylvettiin ensimmäiset siemenperunan kasvatukseen liittyvät mukulat. Heikki kertoo, että vanhemmat ehtivät viljellä siemenperunaa melkein 30 vuotta ennen tilan sukupolvenvaihdosta.

 

– Siirryimme Anun kanssa tilan jatkajiksi vuonna 2004. Tapasimme aikoinaan Muhoksella Koivikon maatalousoppilaitoksessa, jossa opiskelimme agrologeiksi. Minulle oli nuoresta saakka selvää, että tulen jatkamaan kotitilan toimintaa. Myös peruna on ollut minulle jatkuva kiinnostuksen kohde, ja tein siitä opiskellessani tehtäväni aina opinnäytetyötä myöten, kertoo Heikki. 

 

– Kun otimme tilan hoitoomme, halusimme kehittää sitä eteenpäin sekä myös luoda rinnalle yritystoimintaa. Vuonna 2007 tällainen mahdollisuus tarjoutui saksalaisen EUROPLANT Pflanzenzucht GmbH:n lajike-edustuksen muodossa. Olin työskennellyt tuolloin kymmenisen vuotta myyntitehtävissä Suomen siemenperunakeskuksella, jossa vastaavat edustukset olivat tulleet tutuiksi. Siemenperunakeskus alkoi puolestaan noihin aikoihin edustaa hollantilaista Meijeria, Heikki jatkaa. 

 

– Näimme Anun kanssa Europlantin tarjoaman lajike-edustuksen kiinnostavana ja perustimme Finpom Oy:n vuonna 2007 markkinoimaan Europlantin lajikkeita täällä Suomessa. Heidän lajikkeitaan ei ollut aikaisemmin Suomen markkinoilla lainkaan. Osuimme sillä tavalla otolliseen aikaan, että Suomessa vanhat lajikkeet, kuten Van Gogh ja Pito, olivat tuolloin poistumassa ja markkinassa oli kova tarve uusille. Lajikkeiden poistumiseen vaikuttivat muun muassa niiden tautiherkkyys sekä se, että ne tuottivat vähemmän satoa kuin uudemmat lajikkeet. Lisäksi uudet lajit kestivät paremmin maltokaarivirusta, jonka perunaan aiheuttamien ruskeiden kaarien vuoksi ne eivät olleet ulkonäöllisesti kauppakelpoisia, Heikki summaa. 

 

– Oli siis erinomainen hetki mennä uusien lajikkeiden kanssa asiakkaille. Ovet olivat avoinna ja asiakkaat olivat halukkaita ostamaan miltei kaikki lajikkeet, mitä oli tarjolla, sanoo Heikki.

 

Kuva: Finpomilla maaliskuu ja huhtikuu ovat vuoden kiireellisintä aikaa, koska siemenperuna toimitetaan silloin ruokaperunan tuottajille. Sen jälkeen Markusten kiireet jatkuvat maatilan puolella. Tilalla laiduntaa myös ylämaankarjaa.

 

Tytäryhtiöksi jalostustalolle

Kun Finpom oli käynnistellyt toimintaa Europlantin kanssa nelisen vuotta, uudet lajikkeet oli ehditty todeta laadukkaiksi ja toiminta jalostajan kanssa oli lähentynyt. 

 

– Ilmaston lämpeneminen alkoi tuolloin realisoitumaan Keski-Euroopassa, ja Europlant halusi ostaa meidät muun muassa turvaamaan korkeimpia siemenluokkiaan. Myimme vuonna 2011 Finpomin osakemäärästä osake-enemmistön Europlantille ja liityimme konsernin tytäryhtiöksi. Samalla saimme varmistettua, että lajike-edustus pysyi hallinnassamme, ja että Europlant jalkautti korkeiden siemenluokkien tuotannon tänne Tyrnävälle, kertoo Heikki.

 

– Sitä olemme tehneet nyt 10 vuotta. Tänä päivänä Finpomin liikevaihto on noin 1,5 miljoonaa euroa. Kasvupotentiaalia on paljon, ja uskomme, että viennin rooli tulee tulevaisuudessa kasvamaan entisestään, Heikki jatkaa. 

 

– Siemenperunastamme on noin 80 % kotimaista tuotantoa. Lisäksi tuomme noin 20 % Saksassa tuotettua siemenperunaa Suomeen. Kotimaisesta siemenperunasta vientiin menee noin 10 %, pääasiassa saksalaisille siementiloille sekä jonkin verran Englantiin, Ranskaan, Ruotsiin ja Venäjälle. Korkeimmat sukupolvet ovat täällä meillä monistettavana ja samalla turvassa Keski-Euroopan virustaudeilta ja tautipaineilta, kunnes toimitamme ne takaisin emoyhtiölle, sanoo Heikki.

 

– Ilmaston lämpenemisen myötä Keski-Euroopassa on ollut sellaisia vuosia, että olemme olleet jollekin lajikkeelle pelastavia enkeleitä. Tuotanto on saattanut mennä siellä olosuhteiden vuoksi hyvinkin huonolle tolalle, ja meiltä on löytynyt seuraavalle vuodelle sitten siementä täältä. 

 

– Finpomilla maaliskuu ja huhtikuu ovat vuoden kiireellisintä aikaa, koska silloin siemenperuna toimitetaan ruokaperunan tuottajille. Sen jälkeen kiire jatkuu meillä sujuvasti maatilan puolella ja samoihin aikoihin uudet minimukulat saapuvat kylvettäviksi emoyhtiöltä, kertoo Heikki.

 

Kuva: Vuoden siemenperunasato varastoidaan Finpomin tai sopimusviljelijöiden omiin varastoihin, joista siemenet istutetaan uudelleen taas seuraavana keväänä. Tämän vuoden siemenperunatoimitukset ovat juuri lähteneet, ja varastolla on kiireellisten kuukausien jälkeen taas rauhallisempaa.  

 

Ensimmäisten siemensukupolvien viljely käsityötä

Anu kertoo, että yhden uuden lajikkeen jalostamiseen voi mennä jalostajalla 10 vuotta aikaa. Tuona aikana useammasta sadastatuhannesta risteytyksestä karsiutuu jalostusohjelman kriteerien perusteella asteittain risteytyksiä pois, kunnes on jäljellä vain yksi risteytys, jolla on halutut ominaisuudet. Tästä risteytyksestä kasvatetaan koeputkiolosuhteissa taimi, joka pilkotaan useiksi mikrotaimiksi ja näin monistetaan, kunnes taimia on riittävästi ensimmäisen mukulasukupolven viljelyyn kasvihuoneissa.  

 

– Meillä laboratorio ja kasvihuonetoiminta tehdään Saksassa emoyhtiön puolesta, jonka jälkeen he toimittavat meille kasvihuoneistaan nämä usein varsin pienet minimukulat ensimmäistä kertaa avomaatuotantoon. Sen jälkeen kyse on monistamisesta. Markuksen tila tuottaa ensimmäisiä siemenperunasukupolvia Finpomille, yhtenä yhdeksästä Finpomin sopimusviljelijästä. Sopimusviljelijät kylvävät keväällä ja korjaavat syksyllä noin kymmenkertaistuneen siemenperunasadon. Sato varastoidaan Finpomin tai sopimusviljelijöiden omiin varastoihin, joista siemenet istutetaan uudelleen taas seuraavana keväänä. Näin siemenkantaa saadaan lisättyä kymmenkertaiseksi vuosi kerrallaan, sanoo Anu. 

 

– Näihin aivan ensimmäisiin sukupolviin erikoistuneella tilallamme tehdään lisäystä ensimmäiset 2–3 vuotta, jonka jälkeen toinen Finpomin sopimusviljelijä lisää vielä 1–2 vuotta. Tämän jälkeen Finpom myy siemenperunat kotimaisille ruokaperunatuottajille tai takaisin emoyhtiö Europlantille, Anu jatkaa.

 

– Kun on kyse korkeimmista siemenluokista, ne menevät vielä lisäykseen Europlantin muihin tytäryhtiöihin ympäri Eurooppaa. Suomessa vie noin 4–5 vuotta minimukuloiden saapumisesta, että lajike on ruokaperunan tuottajalla siemenenä. Esimerkiksi vuonna 2021 kylvetyn uuden Afra-lajikkeen ensimmäiset perunat voivat olla kuluttajan lautasella vuonna 2026. Farm-to-fork on siis meillä varsin pitkä, kertoo Heikki. 

 

– Korkeampien luokkien tuotanto on käsityötä, huolellisuutta, tarkkailua ja erillään pitämistä. Saatamme istuttaa käsin esimerkiksi 20 eri lajikkeesta jokaisesta 2 000 minimukulaa. Meillä on myös suurin piirtein kolme eri vuosierää kierrossa aina kerrallaan, jotta yksi valmistuu ja voidaan toimittaa aina vuosittain. Jos on 20 lajiketta viljelyssä ja jokaisesta on se kolme erää, niin niitä eriä on monta. Maatilamme tuotanto on aika tilkkutäkkiä ja pienimmät siemenerät ovat hyvin pieniä, kertoo Anu. 

 

– Lisäksi yhden lajikkeen 2 000 mukulassa voi olla neljä eri kloonia saman emotaimen pilkotuista osista. Viljelemme nämä kloonitkin erillään, sillä jos jossain kloonissa havaittaisiin joku poikkeavuus, me pystyisimme tarvittaessa hylkäämään kyseisen kloonin. Taimien pilkonnassa on aina riski, että kloonin perimä hivenen muuttuu. Siksi ensimmäisiä sukupolvia täytyy tarkkailla. Näin lajikeaitous pysyy oikeana. Sato myös aina nostetaan käsin, jotta varotaan kolhimasta siemeniä, Anu jatkaa.

 

– Meillä on noin 170–180 hehtaaria peltopinta-alaa, josta noin 40 hehtaarilla viljellään siemenperunaa. Perunanviljelyssä viljelykierto on avainasemassa, sillä riittävän pitkä väli torjuu tehokkaasti tauteja. Pellolla täytyy olla vähintään kaksi välivuotta nykysäädösten mukaisesti, mutta me pidämme mieluummin kolme. Välivuosina kasvatamme muun muassa uutena viljelyskasvina tattaria, josta menee koko tuotanto sopimuksella Keskisen Myllylle, sanoo Heikki. 

 

Alkutuotannon jatkojalostuksessa suuria mahdollisuuksia Tyrnävällä

Heikki ja Anu Markus peräänkuuluttavat alkutuotantoon perustuvan jalostusasteen nostamista Tyrnävällä sekä viljelykierron monipuolistamista paremman katteen tarjoavalla tuotannolla rehuviljan sijaan. 

 

– Tyrnävällä on mukava toimia. Olemme ylpeitä alueesta ja siitä, miten asiat on täällä hoidettu. Tyrnävällä on tehty oikeita päätöksiä peruna-alan suhteen jo 70-luvulta saakka, kun Suomen siemenperunakeskus saatiin sijoittumaan nimenomaan Tyrnävälle. Myös EU:hun liittymisen jälkeen lähdettiin aktiivisesti hakemaan kasvu-uraa kansainvälisiltä markkinoilta. 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa Tyrnävällä järjestettiin myös kansainvälisiä, korkean profiilin peruna-alan seminaareja ja tapahtumia. Kaikissa näissä ovat olleet siemenperunatalot ja kunta merkittävässä roolissa. Osallistuimme nyt muutama viikko sitten webinaariin, jossa pohjoismaiset perunatoimijat ja -tutkijat kokoontuivat. Siellä oli jälleen ilo kertoa suomalaisesta perunantuotannosta, tutkimuksesta ja osaamisesta. Olemme täällä erittäin pitkällä näissä asioissa, kertoo Heikki.

 

– Tyrnävällä on perusta kunnossa, mutta kasvupotentiaalia ja kehittämistä olisi paljon esimerkiksi uusien viljelyskasvien puolella. Tilojen viljelykiertoon pitäisi saada hampun ja härkäpavun kaltaisia rehuviljaa paremman katteen tarjoavia kasveja, sanoo Anu.

 

– Lisäksi näiden ympärille olisi tärkeää mahdollistaa jatkojalostuksen kokeilua ja kehittämistä. Tyrnävälle tarvittaisiin jatkojalostukseen keskittynyt yrityshautomo, jonka tiloissa olisi mahdollista kehittää vaikkapa proteiinipitoisesta tattarista energiapatukkaa tai aloittaa marjamehun pullottamistoimintaa, Heikki sanoo.

 

– Kun muualla on teknopoliksia, meillä täällä Tyrnävällä pitäisi olla agropolis, heittää Heikki.