Tyrnäväläisen Pohjolan Luomuhunajan ensiluokkaista luomuhunajaa myydään kaikkialle Suomeen

Kuva: Pohjolan Luomuhunajan yrittäjä Anneli Hynnisellä on mehiläispesiä kolmessa eri kohteessa. Kuvan pesistä kolme on Pohjolan Luomuhunajan.

 

Aurinko paistaa lähestyessämme mehiläispesiä tyrnäväläisen maatilan reuna-alueella. Pesillä ei juuri näy lentoa, sillä toukokuun yö on ollut kylmä. Auringon lämmittäessä liikettä alkaa pesien ympäristössä kuitenkin havaitsemaan. Näiden ja kahdessa muussa paikassa sijaitsevien mehiläispesien uumenissa valmistuu yhtä maan parhaista luomuhunajista, joista Tyrnävän ja Oulun seutu tunnetaan. Pohjolan Luomuhunajan ensiluokkaista hunajaa myydään kaikkialle Suomessa postimyynnillä, suoraan tilalta sekä suurimmissa tapahtumissa ja messuilla. Pohjolan Luomuhunaja on yksi Tyrnävän osaamista -brändiä edustavista yrityksistä.

 

Luomutarhaaja ja yrittäjä Anneli Hynnisen mukaan Pohjolan Luomuhunajan hienostunut ja pehmeä maku on usean olosuhteen ja tekijän summa. 

 

– Pohjolan Luomuhunajan maun takana ovat merellinen ilmasto, Tyrnävän ainutlaatuinen niittykasvisto, pohjoisen kesien pidempi aurinkoinen aika sekä tarhaajan omistautuminen ja rakkaus lajiin, naurahtaa Anneli. 

 

– Tyrnävällä on erinomaiset ympäristöolosuhteet mehiläistarhaukselle, ja myös loistavat puitteet yrittämiselle. Tyrnävä on yritysystävällinen kunta, ja kokemukseni mukaan täällä todella huomioidaan yrittäjää. 

 

Kuva: Mehiläisten lentoa pesien ulkopuolella kesäkaudella.

 

Mehiläistarhaus valitsee tekijänsä

Yli 25 vuotta elintarvike- ja lääkealalla Oulussa työskennellyt Anneli painiskeli selkäongelmien kanssa useita vuosia. Kun selkä lopulta monien vaiheiden jälkeen leikattiin, oli selvää, ettei hän enää palaisi edelliseen työhönsä.

 

– Tuona aikana eräs hoitoalan ammattilaisista kertoi minulle mehiläisten hoidosta. Kävin tutustumassa hänen mehiläistarhaansa ja olin kerrasta myyty. Mehiläistarhaus on alana vähän sellainen, että se valitsee ihmisen. Mehiläisyhdyskunnan käyttäytymistä täytyy ymmärtää eri olosuhteissa, jotta sen kehittymistä ja kasvua voi tukea, ja sen tuottavuuteen vaikuttaa. Siksi tarhaajan täytyy olla niistä aidosti kiinnostunut, kertoo Anneli. 

 

– Pääsin selkäleikkaukseen vuonna 2005. Seuraavana vuonna kävin kansalaisopiston kurssin ja laitoin ensimmäisen pesän. Vuosina 2009-2011 suoritin vielä kaksivuotisen mehiläistarhaajan ammattitutkinnon Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistossa Saarijärvellä. Siellä yksi opettajani oli luomutarhaaja, josta innostuin itsekin. Siihen aikaan Oulun seudulla ei ollut vielä luomuhunajan tuottajia. Suomessa on vain noin 70 luomutarhaajaa.  

 

– Yksi pesä saattaa hyvänä kesänä tuottaa jopa 100-300 kiloa hunajaa tarhapaikasta riippuen. Tämän vuoden talvitappioiden jälkeen minulla on pesiä noin viitisentoista kolmessa eri sijainnissa, joista kaksi on Tyrnävällä ja yksi Keski-Suomessa järviseudulla. Talvitappiot kuuluvat mehiläistarhaajan elämään. Suomen olosuhteissa menetetään keskimäärin noin 30 prosenttia talvehtivista pesistä. Joskus voi mennä vuosia, ettei tarhaaja menetä yhtään pesää, mutta joinain vuosina tappiot voivat olla suuria, Anneli summaa.

 

– Mehiläiset talvehtivat talvipallossa. Ne eivät ole horroksessa, vaan kuningatar on pallossa keskellä, ja työläiset vaihtavat paikkaa ympärillä sisäkehältä ulkokehälle ja takaisin, noutaen samalla ruokaa pesän toisesta osasta ja syöttäen kuningatarta. Ne pitävät pesän lämpimänä siipilihaksillaan, ja kuningattaren ympärillä on kaikkein lämpimintä. Kun talvi on pitkä ja kylmä, mehiläiset saattavat kohmettua, jolloin ne eivät pääse enää noutamaan ruokaa ja pesä kuolee. Populaation pitää olla iso ja kuningattaren elinvoimainen, jotta pesä selviää talven yli.

 

Kuva: Työmehiläiset ruokkivat kuvan keskellä olevasta koteloidusta toukasta uutta kuningatarta.  

 

– Yksi kuningatar voi elää useita vuosia. Kun kuningatar alkaa vanhenemaan, se munii vähemmän, mikä heikentää koko populaatiota. Samalla sen feromonituotanto heikkenee. Kun pesän työmehiläiset havaitsevat, että kuningattaren feromoni katoaa pesästä, ne alkavat käyttäytymään vähän kuin kuningatar olisi poistunut ja ryhtyvät ruokkimaan työläistoukista uutta kuningatarta erityisellä emomaidolla. Ne syövät mehiläisten säilöntäprosessin läpikäynyttä siitepölyä, pergaa, ja tuottavat toukalle ravintoarvoiltaan erittäin rikasta emomaitoa. 

 

– Talvitappioiden jälkeen tarhaaja voi siirtää osan onnistuneesti talvehtineen pesän mehiläisistä uudeksi pesäksi, jossa työmehiläiset alkavat kuningattaren feromonien puuttuessa ruokkimaan toukista pesään uutta kuningatarta. Tällä tavalla mehiläistarhaajan työ on seurata pesien dynamiikkaa ja reagoida muutoksiin. Myöhemmin kesällä on mahdollista myös ostaa pariintuneita emoja tai kasvattaa niitä itse.

 

Rakkaudella purkitettua luomuhunajaa

Kesän kääntyessä syksyyn, kun siitepöly ja mesi loppuvat kukista, mehiläiset peittävät hunajan talvea varten mehiläisvahalla ja tarhaajalla alkaa sadonkorjuu. Sadonkorjuun ajankohta riippuu paikallisilmastosta ja alueen kasvilajistosta, josta johtuen sato korjataan Pohjois-Suomessa myöhemmin kuin etelässä. Myös kesälle sattuneet sääolosuhteet vaikuttavat sadonkorjuun ajankohtaan paljon. 

 

– Pohjoisessa kukinta alkaa myöhemmin kuin etelässä, ja etelässä se puolestaan loppuu aikaisemmin kuin mitä meillä Tyrnävällä. Meillä on täällä kasvistossa myös muutamia vielä hyvin myöhään kukkivia kukkia, kertoo Anneli. 

 

– Kun sadonkorjuun aika koittaa, hunajakennot poistetaan pesästä ja pesä valmistellaan talvehtimista varten talviruoalle. Luomutuotannossa sinne jätetään ruoaksi avoimia, peittämättömiä hunajakennoja. Suomen olosuhteissa ei kuitenkaan ole mahdollista talveuttaa pesiä täysin hunajalla, sillä osa kukistamme tuottaa mettä, josta tulee niin karkeakiteistä hunajaa, että se ei säily juoksevana talvella mehiläisiä varten. Siksi pesiin laitetaan sadonkorjuussa myös talvisyötöksi tummasta luomuruokosokerista valmistettua lientä, jonka sokeripitoisuus täytyy olla riittävän ylikylläinen, että liemi ei talvella jäädy.  

 

Kuva: Hunajakennojen päältä kuoritaan vaha pois kuorimahaarukalla, jotta hunaja voidaan lingota ulos kennoista.

 

– Vien hunajakennot pesiltä linkoomoon, jossa kuorin hunajan päältä vahan pois kuorimahaarukalla. Tämän jälkeen avoimet kennot laitetaan linkoon, ja linko tekee työnsä, jolloin hunaja valuu kennoista pois keskipakoisvoiman avulla. Siivilöin hunajan lingon alla kahdella siivilällä, millä saadaan mahdolliset roskat ja vahanpalaset hunajasta tehokkaasti pois. Pakatessa siivilöin hunajan vielä kertaalleen hienosiivilän läpi. 

 

– Hunaja on hygroskooppinen aine, joka ottaa ympäristöstä kosteuden ja hajut itseensä. Linkouksen ja pakkauksen aikana tulee tarkkailla, että hunaja ei ole liian kosteaa, sillä liian kosteana pakattu hunaja alkaa käymään purkissa. Linkoomon ilmankosteuden on hyvä olla matala, jolloin hunajan laadusta tulee entistäkin parempi, kertoo Anneli.  

 

 

Kuva: Juoksevaa hunajaa linkouksen jälkeen.