Yhteisöllisyys motivoi Ravintola Pömilän yrittäjä Marika Kerästä

Kuva: Pömilä rakennettiin vuonna 1920 myllyn, meijerin ja sahan kahvipaikaksi. Pömilän nykyinen emäntä Marika Keränen kertoo, että satavuotisjuhlat jäivät koronan vuoksi viime vuonna pitämättä. Kuvassa ravintolatilasta löytyvää antiikkiesineistöä, joka säästyi Marikan upouuden omakotitalon tulipalosta vuonna 2009. 

 

Kun Marika Keränen siirtyi elintarviketukun myyntipäälliköstä ravintolayrittäjäksi, hän halusi luoda paikan, jossa sekä omistaja että asiakkaat viihtyisivät. Ravintola Pömilästä on sittemmin tullut tärkeä kohtaamispaikka eri-ikäisille ihmisille Tyrnävän keskustassa. Ravintola Pömilä on yksi Tyrnävän osaamista -brändiä edustavista yrityksistä. 

 

Aikoinaan pohjoispohjalaisittain puheen pöminästä nimensä saanut, yli sata vuotta sitten ravintolakäyttöön valmistunut rakennus on tänäkin päivänä täynnä puhetta. Ovi käy koronarajoitusten salliessa jälleen tasaiseen tahtiin, ja paikan omistaja tuntee melkein jokaisen tulijan etunimeltä. 

 

Dramaattinen alku yrittäjyydelle

Ajatus yrittäjyydestä sai sokeeraavan alun, kun Marikan vastarakennettu omakotitalo paloi maan tasalle myöhään juhannusaattoiltana 2009. Syynä oli viallisena toimitettu hormi. Pystyyn jäivät vain tien puoleinen seinä, ulkorakennus ja postilaatikko. Samalla vuosia kerätty antiikkikokoelma katosi savuna ilmaan. Talon isäntäväki oli tapahtuma-aikaan mökillä, ja talolla olivat saunomassa kummityttö kavereineen. Henkilövahingoilta onneksi kuitenkin vältyttiin, ja myös lemmikit pelastuivat. Myöhemmin selvisi, että vastaava hormi oli aiheuttanut kymmenen paloa uusissa taloissa lyhyen ajan sisällä. 

 

Vaikka vakuutus korvasi lopulta kaiken, tilanteen mukanaan tuoma sokki herätti Marikan ajattelemaan, miten nopeasti kaikki voi elämässä muuttua. Näin käynnistyi muutos, joka sai Marikan ryhtymään yrittäjäksi. 

 

– Olin viihtynyt pitkäaikaisessa työssäni elintarviketukussa, mutta ymmärsin, että nyt oli aika tehdä muutoksia. Veljeni oli samaan aikaan myymässä Pömilän kiinteistössä pitämänsä pizzerian liiketoimintaa, joten päätin tarttua tilaisuuteen, kertoo Marika.  

 

– Pömilässä sijaitsivat myös ainoat palosta säästyneet antiikkikokoelmani esineet, sillä olin antanut ne veljelleni paria vuotta aikaisemmin.

 

Nämä esineet koristavat Pömilän seiniä ja pöytiä vielä tänäkin päivänä.

 

Lähiruokaa ja yrittäjän arkea

Yrittäjäksi ryhtyminen tuntui lopulta varsin luonnolliselta, sillä Pömilän emäntä oli työntekijänäkin aina suhtautunut työhönsä kuin olisi itse yrittäjä.

 

– Olen aina ajatellut, että ei ole väliä kenelle työn teen, teen sen silti tavallaan itselleni. Mitään ei voi tehdä puolivillaisesti, sanoo Marika.

 

– Ennen tukkua olin työskennellyt reilut 10 vuotta myös vähittäiskaupan puolella. Siellä minulle oli kertynyt myös lihamestarin ja juustomestarin tutkinnot. Kokkaaminen oli minulle rakas harrastus, ja ystäväpiirissämme ihmiset tulivat usein meille syömään ja viettämään aikaa. Kun aloin pitämään Pömilää, avara kotikeittiö vain vaihtui ravintolasaliin. 

 

Lähiruoka on keskeinen osa Pömilän konseptia.

 

– Perunat ja jauhot tulevat kilometrin päästä. Viljelemme itse satokaudella myös kaiken vihreän tiskiin. Nyt kun mennään jo huhtikuussa, niin omasta maasta ovat enää pinaatit, tillit, persiljat, lehtipersiljat ja yrtit, kertoo Marika. 

 

– Myös sienet kerätään Tyrnävän alueelta. Niille on täällä aina menekkiä, ja esimerkiksi viime vuonna keräsimme niitä reilut 800 kiloa. Joulun suosittuihin sienisalaatteihin menee satoja kiloja, joten meillä on nyt enää parisen kymmentä kiloa jäljellä. Myös kalastus on rakas harrastus, joten meillä on välillä ollut jopa lähilohikeittoa Tyrnävän joesta pyydetystä kasvatuskirjolohesta.  

 

Yhteisöllisyyttä ja välittämistä

Marika halusi rakentaa Pömilästä paikan, jossa kaikki viihtyvät ja tuntevat itsensä tervetulleeksi sellaisena kuin ovat. Haastattelua tehdessämme Marika huikkailee ovesta tulijoille tervehdyksiä puheen lomassa. Hän kertoo, että Pömilällä on varsin suuri määrä vakioasiakkaita, jotka käyvät melkeinpä päivittäin lounaalla tai kahvikupposen äärellä. 

 

– Vielä ennen koronaa Pömilässä kokoontui joka arkiaamu parinkymmenen ikämiehen porukka aamukahveille. Jos joku ei jonain aamuna saapunut, he soittivat perään ja tarkistivat, että kaikki on hyvin. Olemme myös vuosien varrella järjestäneet eläkeläisleideille karaokekerhoa, Marika kertoo. 

 

Ravintolatoiminnan rinnalla Pömilässä tehdään joka viikko myös auttamistyötä. 

 

– Olemme tehneet seurakunnan kanssa alusta saakka yhteistyötä. Annan Yhteisvastuukeräykseen aina oman päiväpanokseni siten, että seurakunta maksaa raaka-aineet ja minä valmistan keräystä varten satoja annoksia ruokaa. Annokset myydään sitten Yhteisvastuukeräyksen hyväksi, kertoo Marika.

 

– Olemme olleet mukana myös viikoittaisessa diakoniatyössä jo yli 6 vuotta. Joka maanantai diakoniatyöntekijät ja vapaaehtoiset noutavat kaupoista päiväystavarat, tuovat tänne, levittävät pienen linjaston, josta jakavat elintarvikkeet noin 40 tarpeessa olevalle taloudelle. 

 

– Ennen koronaa laitoin ruokakasseja noutaville maanantaiaamuisin myös aamupalan ja puuron, johon Tyrnävän Mylly lahjoitti kaurahiutaleet. Ihmiset tulivat sisälle, söivät aamupalan ja noutivat sitten elintarvikkeet linjastolta. 

 

– Alueen kauppiaat tietävät soittaa, jos ruokaa jostain syystä vapautuu jaettavaksi. Minulle saattaa tulla soitto lauantaina myöhään illalla, että kylmätiskit ovat hajonneet ja noudettavaksi olisi pakettiautollinen leikkeleitä, jotka ovat vielä viileitä. Haen leikkeleet kylmään ja ilmoitan diakoniatyöntekijöille, että tulevat aamulla jakamaan. Samalla laitamme perheille viestiä, että meillä olisi ruokaa noudettavana. 

 

Tämä työ toi Marikalle vuonna 2018 Kunnallisalan kehittämissäätiön Arjen turvaaja -palkinnon. Palkinto jaettiin presidentti Tarja Halosen toimesta Finlandia-talossa Helsingissä. 

 

– Palkinto tuli ihan puskista. Ihmiset olivat kaikessa hiljaisuudessa keränneet jengin asian taakse ja laittaneet hakemuksen eteenpäin. Tilaisuudessa myös Nasima Razmyar tuli onnittelemaan ja sanomaan, että aivan mahtavaa. Siinä tuli itsellekin sellainen olo, että sillä on merkitystä, mitä tällaisessa pienessä kunnassa tehdään. Se olisi jokaisen hyvä muistaa omassa arjessaan, Marika sanoo.

 

– Halu auttaa tulee varmasti kasvatuksestani, sillä lapsuudenkotini oli lestadiolainen. Minulle se on sellaisia pieniä arjen ajatuksia, että tee toiselle niin kuin haluat itsellesi tehtävän.